FRANK`S, ITÄMERI

 


Frank´s

Viking Grace, Turku-Tukholma.

www.vikinggrace.com

Aurinko nousee, rivi vastapestyjä Volvoja ja Saabeja kiiltää. Karaoke kuuluu jo autokannelle. Hyttikäytävällä tulee vastaan känninen pariskunta, joka ei löydä hytin avainta mutta siideristä voi vielä ottaa huikkaa. Sydämeni palaa. Olemme matkalla Suomeen, kotiin.

Päivän pötköteltyä alkaa jo hiukan huikomaan. Kelasin Ruotsin serkkuni kanssa, että pitäisikö jotain safkata. Emme olleet vielä tutustuneet maakaasulla porskuttavan itämeren puhtaimman laivan tarjontaan ja löysimme dinerin tyyppisen raflan, mistä sai roskaruokaa ja jotain muutakin. Jotain muuta ei meitä kiinnostanut.
Listan punajuuripurilainen teki vaikutuksen. Yritin tilata sitä tarjoilijalta, mutta se oli virhe. Tilaus piti kertoa itse kokille. Kokki on vanha ystäväni, tosin ei tällä laivalla, mutta silti tämä tuntui turhalta, vaikka hän oli ystävällinen. Saimme kokilta piipparin, joka ilmotti milloin voisimme tilauksen hakea. Erehdyin katsomaan hintalappua ja ihoni alla vesi alkoi höyrytä. Muistan aikoinaan, kun Siljalla oli Mäkki, mistä sai purilaista. Laivayhtiö päätti lopettaa sen, kun kukaan ei syönyt enää muissa laivan rafloissa. Laivalta ei pääse pois ellei ole hyvä uimaan, joten turha tästä on mieltänsä pahoittaa.

Piippari piippasi, nöyrryin kohtalooni ja hain tilauksemme. Purilainen oli iso ja pihvi oli vielä isompi. Pihvin yläpuolelta löysin vuohenjuustosiivun.  Punajuuri ja vuohenjuusto on kyllä pettämätön kombo, joka maistuu. Ulkoasu ja sämpylä eivät paljon lämmittäneet, mutta kuten kusi housuissa, olivat nämä täytteet lämmittämässä minua hetken. Viivyin sen, mutta yksi laulu jäi laulamatta. Burgerin maku oli kohdallaan, mutta en päässyt harmistani yli. Joku muu hetki ja sama purilainen olisin ollut iloinen, nyt mangochutney eikä rukola mieltäni lämmittäneet. Ravintoloissa pelkkä maku ei ratkaise. Onneksi taxfreesta oli viina-ale!

Hinta: 16 rahaa . 

Arvio (1-10) : 4.

Laivayhtiöt mukana burgeriboomissa. Itsepalvelu ja hinta haitarista. Parempi tämä silti on kuin buffan kalapöytä, olispa alkoholi vielä ilmaista.  

DEZELA OKUSOV, LJUBLJANA

Desela Okusov

Eipprova 2, Ljubljana

www.dezela-okusov.si

Olin istunut jo alas ja tilannut ensimmäisen kylmän. Kelasin, että pitäisi jotain safkaa saada, kun aurinkokin alkaa laskea. Naimisiin mennyt ystäväni sanoi, että hae tosta naapurista. "Hyvät burgerit." No turre lähti Ropsin kannatuslaulun saattelemana naapuriin, kysyi kohteliaasti englannin kielistä ruokalistaa, ja jatkoi hiukan ujostellen voisiko tilauksen saada tuohon janoisten pöytään naapuri raflaan. Ystävällinen mies näytti peukkua. Mikä tässä on väärin? Kysyn vaan.

Otin jo toista viileää, kun viitta väärinpäin vyötäröllä kävellyt valkopaitainen mies toi eteeni puisenlautasen sämpylän ja perunoiden kera. Tarrasin purilaiseen kiinni kuin Senilix nuoreen vaimoonsa. Sämpylä oli erinomainen. Pehmeä ja koostumus sulava. Välissä oli juustoa ja juustoa. Löysin myös paljon rukolaa ja mielettömän määrän kastiketta. Kastike oli joku löysää majoa tai jotain muuta kastiketta. Määrä ei korvannut mitään, sillä se teki hampurilaisesta mukavan mehukkaan. Kun asiaa tarkastelee kilometrien päästä ja muiden tilaamia purilaisia miettien, tiedän että kokki oli unohtanut jotain burgerin välistä. Joku tomaatti olisi tehnyt kyllä erittäin gutaa. 
Seesteisen kesäpäivän, ystävien ja kylmien spritzerien sävyttämä hetki olisi ollut täydellinen vaikka euron juustolla. Sisäinen kriitikkoni oli fyysisen minäni mukana lomalla. 

Hinta: 8,3 rahaa ateria.

Arvio (1-10) : 6

Ehkä jotain oli burgerista unohdettu, mutta sunnuntaimättöä hesehinnoin. Fiilis, ystävät ja tilaa toisesta mestasta syö toisessa, kelpaa. 

PIKARUOKAKOJU, ROSKILDE

Pikaruokakoju päissään oleville

Festival camping, Roskilde

www.roskildefestival.dk

Kun oot siinä pisteessä, että paras kesälomakaveri Maksa sanoo, että nyt ei enää kuin safkaa. Kun kaveri pitää hiuksista kiinni ja oot just missannut sun lempibändin. Kun rakkaasi sanoo, että hän ei enää katsele tätä toimintaa ja huutaminen perään ei auta. Tiedät, että olet asian ytimessä. Sulla on ollut hieno päivä, viikonloppu, viikko tai kuukausi. Nykänen sanoi, että elämä on ihmisen parasta aikaa, ei. Se on kesä.

Musiikki-iloittelun viimeisenä ilta, oot aivan loppu. Viileä kesäyö iskee shortsien läpi sun paskasiin boksereihin ja katsot hiljenevää leiriä. Sun pää on tyhjä. Et edes tajua, että huomenna on parempi ajaa koneet rauhassa alas. Yhtäkkiä ystäväsi tuo sinulle hiukan safkaa ja kappas, kasvisburgeri se siinä, lämpimään pakettiin käärittynä. Sen lämpö saa sun koko elämä viliseemään sun silmien edessä: Ala-asteen autokolari piirrustus, "Se on sulle"- vitsi, Serkun lapsen torkahtaminen joulukuusen hakureissulla, Ystävän kommentti heleä äänisestä naisystävästäsi ja konvehtin tarkka paino 9,6grammaa. Sulta valuu kyynel, mietit onko se Juicen biisistä, mutta kuulet vaan Leeviä. Evoluutio ajaa sinut havahtumaan zenmäiseen hetkeen ja totetamaan, että voisit syödä jotain ensimmäistä kertaa moneen päivään.

Avaat lämpimän kääreen, sieltä paljastuu oikeaan leipään tehty purilainen. Se menee suuhun kyynelten mukana, äitiä tulee ikävä. 

Kun syö 3 promillessa, maila huulessa, nenä valkoisena tai piikki hihassa, se vaan maistuu, niin hyvälle. 1/1!

Hinta: 45 danskekruunua, cirka 6 rahaa . 

Arvio (1-10) 10.

Ennen klinikalle lähtöä maailman paras burgeri. En tosin muista, mutta kuva sen kertoi.  

MAX BURGARE, LINKÖPING

Max Burgare

Svedengatan, Linköping

www.max.se

Istuttiin vanhan ystävän uudessa autossa ja kuunneltiin korkealta ja kovaa tulevan The Darknessin ensimmäistä levyä. Muisteltiin miten junnuna lyhyemmillä autoreissuilla soitettiin samaa c-kasettiadepterilta. Mikä keksintö sekin oli? Auton kasettiradioon sai 3,5mm input-piuhalla MP3-soittimen, kannettavan cd-soittimen tai minidiscin kiinni. Loistava keksintö, ei voi muuta sanoa. 

Muistojen palattua alitajuntaani sain vihdoin käsiini haluamani Max Burgaren BBQ-veganhampurilaisen. BBQ on hyvinharvinaista kasvisruokaan perehtyneille henkilöille. Joten oli ollut jo kauan mielenpäällä päästä tämä kokemaan. Ujona suomalaisena tutustuin myös automaattitilauksen ihmeelliseen maailmaan. Jos et ole yksinäinen, etkä sinkku ei pikaruuan saaminen pikaisesti niin pahalta tunnu. Kun apteekistakin tuttu numerovalo syttyi pääsin hakemaan ateriakokonaisuuteni. Avasin hyvin pakatun kääreen ja näin vauvavitsin vauvan käärittynä siihen. 

Ikävästä mielikuvasta huolimatta burgerin maku oli kohdallaan. Alan uskoa vitsin aitouteen. Burgeri oli miellyttäväksi paistettu ja kyllä nämä ketjut burgerisämpylän, vai oliko kyse briossi, anyway osaavat tehdä. Burgeri oli mukavan tulinen halapenjoista johtuen. Sopiva tulisuus on kyllä erityispiirre burgerille ja harvalla lafkalla on The Darknessin kaltaista munaa laittaa potkua perusburgeriin. BBQ-purilaiseen se sopiin kuin tiikeriasu Darknessin laulajalle. Tämä vegaaniproteiinin koostumus herättää ihmetystä. Nyyhtökauran tyyppistä mutta jotenkin pehmeämpää. Loistava vegan BBQ-paketti, ei voi muuta sanoa. 

Hinta: 54 kruunua, 74 kruunua ateria, cirka 5,5/7,5 rahaa . 

Arvio (1-10) : 6

Suomalaiselle käsittämätön kokemus ja edullisesti. Ei pysty ymmärtämään tuota vegaanihöystöä, mutta toimii. Ehkä tohon esteettisyyteen, kun iskisi vielä. 

SCANBURGER, ROVANIEMI

Scanburger

Koskikatu 26, Rovaniemi

www.scanburger.fi

Se on hieno tunne, kun kurvaat Lapin pääkaupungin katuja. Isot keltaiset ranskalaiskaaret syleilevät sinua saapumaan luoksensa. Käännyt niitä kohti mutta ennen näitä syövyttäviä portteja, nostat tiedostetun keskisormen pystyyn ja menet naapuriin pienemmän pahan luokse. En tiedä missä muualla kuin Rollossa tämä olisi mahdollista. Mutta kyllä, kuten skaupan ja keskon lippulaivat aina ovat vierekkäin, niin tällä nämä jätit.

Yksi hieno yksityiskohta koskikadun Scanburgerista on, että aina kun olen vieraillut siellä, siellä on joku suhteellisen päissään. Ei liene siis yllätys, että niin tälläkin kertaa. En pidä tätä mitenkään luotaan pois työntävänä, vaan enemmänkin luokseen vetävänä. Huumori on aina huumoria. Humalainen ihminen/ihmiset ovat aina yksi iso kulmakivi huumorin värikkäässä kentässä, pissaamisen ja kakkaamisen kylkeen. Unohtamatta sitä, että mies pukeutuu naiseksi. Vitsit vitseinä ja sketsit sketseinä.

Kasvishampurilainen tuli ammattitaitoisen myyjä-kokin käsistä käteeni. Sadetta pakoon päästäkseni, hyppäsin perheautoni nurkkaan sitä nauttimaan. Burgerin yksi yllättävä piirre, mitä en ollut aikaisemmissa ns. bulkkipaikoissa huomannut oli, että tässä oli juustosiivu välissä. Yleensä tälläiset herkut on jätetty näistä kasvisversioista pois, mutta tämä oli miellyttävä yllätys. Pidin myös purilaisen pihvistä. Se oli paistettu oikein. Ehkä myyjä-kokki oli enemmän asiantunteva keittiön kuin kassakoneen puolella. Tästä tosin ei voi olla varma, kun ne ovat samaa tilaa, mutta pihvi oli mukavan rapea päältä, mutta sisältä pehmeä. Tämä ja jonkinlainen kurkkutyyppinen majoneesi muodostivat miellyttävän combon. Tosin pihvi oli jostain pakastelaarista vedettykin, eikä oikein maistunut millekään. Muuten hampurilainen ei tarjonnut kyllä mitään mistä voisi Piston aamukaljalla kertoa. 

Hinta: 5,2 rahaa. 

Arvio (1-10) : 4

Juusto ja pihvin paisto olivat positiivisia asioita. Rehellisesti sanottuna tämä oli parhaimpia bulkkipurilaisia, mutta bulkki on aina bulkki.

SCHILLERBURGER, BERLIN

Schillerburger

Herrfurthstraße 7 Neuköln, Berlin.

www.schillerburger.com

Seison jalat makaronina, enkä ole pyytämässä ketään ulos. Munkki Tuk tukkainen mies laittaa pääni päälle omenan. Koko elämäni vilisee silmieni edessä. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kaukaa näen, kun joku tuttu hahmo jo virittää varsijousta. Otsani on aivan hikikarpaloilla, enkä tiedä kuinka selviäisin tästä. Viikonloppu on tehnyt tehtävänsä. 

Pelastukseksi löytyi sodanaikaisen lentokentän lähellä oleva purilaismesta, joka osoittautui Schillerburgeriksi. Internet tiesi tämän olevan jonkin asteinen pieni ketju, mutta se ei meitä haitannut. Lentokentän paahteessa tasoitelleet ylikuumat suomalaiset nuoret herrat, tarvitsivat todellakin jotain murusta hikisen rinnan alle. 

Schillerburger esitteli tyypillistä Berliiniläistä luukkua, josta haetaan safkaa ja mennään ulos syömään. Jos ensimmäinen asia mikä tilauksen yhteydessä tulee esille on Mika Häkkinen, paikka ei voi olla huono. Jos toinen asia on burgeri nimeltään Wilhelm Tell, paikka ei voi olla huono. Jos kolmas asia on ilmaiset majoneesit maailman nopeimmalle kansalle, paikka ei voi olla huono. Saatuamme tilauksemme siirryimme läheiseen puistoon nauttimaan pelipaikan tuomista antimista.

1400-luvun legenda kääntyy kääreissään ja tarraan vapisenvin käsin siihen kiinni. Ensimmäinen huomio tulee erikoisista burgerin täytteistä. Purilaisessa on ihan normaali jonkin sortin spelttiperuna-pihvi. Pihvin yläpuolella on sitten höyrytettyjä/keitettyjä kasviksia. Burgerin väliin oli laitettu perus tomatti-suolakurkku-salatti-punasipuli combo, jolle kyllä oma sydämeni lämpeää. Majoa ja ketsuppia sopivassa määrin, että burgeri pysyi tarpeeksi kosteana. Tämä olisi pitänyt tietää teininä.
Aika, paikka ja kasvishampurilaistrio osui kyllä juuri oikeaan kulmahampaaseen ja burgerin tuomat erikoiset kasvikset olivat erittäin miellyttävä uusi tuttavuus burgeriskenessä. Puistonpenkin kriitikot olivat hijaisia, mutta tunne oli yhtä.

Jokainen tälläisen burgerin syötyään, voi seisoa jalat suorina, silmät auki ja odottaa varsijousen jousen jännityksen poistavaa napakkaa ääntä ja huomata, että maahan on tippunut haljennut omena. Lähes täydellisesti haljennut. 

Hinta: 5,  rahaa. Ranskalaissekoitus mukaan 3 rahalla.

Arvio (1-10) : 9

Erikoiset pihvin lisukkeet, hinta ja purilaisen kokonaisuus korkkasivat erinomaisen burgerin. Saksalainen laatu ihmetyttää, mutta ilolla.

5 PLACES, BERLIN

5 Palaces

Simon-Dach-Str. 30 Friedrichshain, Berlin.

www.5-places-burger.de

Ystäväni ovat kehuneet minua hipsteriksi jo vuosia. Olen ottanut kaikki kehut vastaan, koska asioiden myöntäminen on paljon hauskempaa kuin kieltäminen. Vai miten se meni? Enivei, olin ensimmäisellä vierailulla tässä isossa hikisten teknohomojen mekassa, Berliinissä. Ystäväni rakkaus oli ajanut hänet kaupunkiin ja hän tunsi nämä kulmat kuin tyhjät taskunsa. Matkan toivomuslistalla oli hyvä purilaispaikka. Lukuisien askelten ja päätäpyörryttävien käännösten jälkeen tulimme paikkaan, josta sai hampurilaisia. 

Viisipaikkaa kuten ravintola itseään kutsui ei tarjonnut mitään erityistä sisustusta, eikä paikka ollut mitenkään erityisen erikoinen. Perus luukku ja muutama asiakaspaikka, ehkä juuri viisi. Ulkona oli miellyttävät pöydät, josta sai tuijottaa kuinka kaupungissa ei ollut kahtaa samanlaista vastaantulijaa. 

Ravintola tarjosi erilaisia burgereita erilaisiin makuihin. Itse iskin hampaani kiinni Veggie Burgeriin. Purilainen tulikin pienen hetken päästä suloisten perunoiden kanssa, oluen sain tietty heti käteen. En yllättynyt, että kasvishampurilainen näytti erinomaiselta. Burgeri oli harmoniassa. Raaka-aineiden kanssa ei säästelty ja sämpylä oli erinomainen. Tässä oli päästy syvään ytimeen, kuinka jokainen haukku tulee olla synkassa kaikkien raaka-aineiden kera. Ei ole väärin väittää, että kokki oli tässä onnistunut. Purilainen sisältä jonkin sortin kikherne-papupihvin, runsaasti salaattia ja rucolaa pakattuna erikerroksiin. Tomaattia, majoneesia, ketsuppia ja punasipulia. Raakaa punasipulia oli omaan makuun ehkä hitusen liikaa, mutta ei se haitannut. Punasipulista alkaa tulla akilleenkantapääni. Kuka sen voisi selättää? Ehkä Achilles Kreikan meren rannalla.

Ystäni sai elää, koska paikka oli erittäin hyvä. Koti-ikävä iski heti. Voi, kun Suomestakin saisi tälläisiä 5 eurolla, edes 8. 

Hinta: 5 rahaa. Olut ja bataattiranut kylkeen 5,5 rahalla.

Arvio (1-10) : 9, josta 1 ulkomaanlisä.

Maku, raaka-aineet, harmonia, hinta, olut, hyvä ystävä ja lämmin ilta tarjosivat erinomaisen burgerielämyksen. 

KESKUS-GRILLI, TORNIO

Keskus-Grilli

Hallituskatu 13, Tornio.

www.keskusgrilli.fi

Tornio tuo merenkurkun kaunis kaupunki, Kemin parempi isoveli ja rajanjakaja iki-ihanan Ruotsin kanssa. Tullessani rajan yli, auto täynnä flingsalttia ja snöreä pysähdyin keskustan kohdalla legendaarisestakin legendaarisemman ravintola Umpitunnelin nurkille grillille. Grillin listalla ei ollut kuin lihaa Pattyan öisiä katuja mukaillen. Tapojeni mukaisesti halusin tilata kasvishampurilaisen. Kysyin kohteliaasti myyjältä löytyykö möistä ja ystävällinen mies vastasi, että möistähän löytyy. Hädissäni vaikka piti sanoa nälissäni, kerroin haluavani syödä purilaisen tässä rajan vieressä.

Kun odotin hampurilaisen valmistumista rupesin miettimään burgerin syönnin kallistumista ja mitä tässä pitäisi tehdä, että rakas harrastus pysyisi lapasessa. Täytyy tietysti muistaa, että ei ole olemassa halpoja harrastuksia. Jotenkin tuntuu, että alle viiden euron ei saa enää kasvishampurilaista mistään. Ei edes huonoa sellaista. Tämäkin purilainen oli 6 euroa. Kun näin mitä eteeni tuotiin, piti muutamaan otteeseen miettiä mistä sitä tuli maksettua. Haluan kuitenkin korrektina toverina muistuttaa yhä uudelleen, että burgeri paskimmillaankin on parasta.

Eteeni tuotiin iso hampurilainen, jonka sisällä oli pieni pihvi. Olin hyvin filosofisella tuulella fikattuani kanelipullan ääressä liikaa. Mieleeni heräsi toinen kysymys: milloin valmiskasvispihvit ovat niin isoja, että ne eivät huku näihin isoihin valmiisiin sämpylöihin?

Burgerin sisältä löytyi myös jotain kasviksia ja jonkinlainen kastike sämpylän yläosan pohjassa. Olisikohan ollut hampurilaiskastike tai kebabkastike. Kun suuni vihdoin kohtasi kadonnen pihvin itseasiassa maku ei ollut mikään paha. Paha ikävä tästä vain jäi.

Hinta: 6 rahaa.

Arvio (1-10) : 2

Purilainen oli kallis suhteessa laatuun. Maku pihvin kanssa oli ok. Ystävällinen palvelu, mutta se ei auta. 

ROLLS, MUONIO.

Rolls

Torniontie 6, Muonio.

www.rolls.fi

Kilpisjärvi siinti kaukana edessämme ja ruokapyödät notkuivat vasta satojen kilometrien päässä. Ystävälleni ja minulle tuli pieni huiko. Emme halunneet verensokerien laskea turhan alas, kärttyisyys ei sovi meille. Päädyimme Muonion multitoimihuoltoasemalle. Asemalle, jossa on ehkä yksi Lapin parhaimmista omatoimihotelleista. Kyseiseltä asemalta löytyi myös Rolls. Hampurilaisravintola Rolls on tarjoillut burgeria jo useiden vuosien ajan, mutta onko sillä enää kivijalkaliikeita missään liikekeskuksissa? Muistini on jo pätkinyt. Joten jäin pohtimaan asiaan, kokin mentyä keittiöön tekemaan purilaisia.

Burgeri oli pakattu mukavasti takeaway-kääreeseen.  Ehdin kävellä autolle, niin hampurilainen oli syöty. Ei sen takia, että maku olisi ollut varsinainen gourmet vaan se oli tuttu. Kuten toisille rusinallinen maksalaatikko, rusinapulla, se jäätelö, jossa on rommia ja rusinoita ja suklaalla kuorutettu rusina. Ah, mitä makuelämyksiä tämä mieleeni tuokaan.

Olin nähnyt tämän burgerin jo tänä vuonna lukuisia kertoja, ja se ei tule olemaan viimeinen. Lupaan sen.

Purilainnen piti sisällään pirkan kasvispihvin, joka oli pienellä pikku majolla maustettu. Perus sämpylä sisäpinnalta hiukan liian rapsakka. Salaattia ja jotain muuta yhtä mieleenpainuvaa kuin Turun joulurauhanjulistus. Sinäänsä ei mitään pahaa, mutta niin samaa. Se, kun sä olet syönyt sen samanlaisen kasvisburgerin jo muutamaan kertaan tämän vuoden puolella, niin ei se oikein enää maistu samalta. Voisiko se olla, että toisto on opintojen äiti,  ja lopussa tämäkin perusveggieburger on kuitenkin se paras?

Hinta: 4,8 rahaa.

Arvio (1-10) : 3

Peruskasvisburgeri, joka ei oikein tuntunut kuin samalta. Pakko kuitenkin sanoa, että parempi hinta-laatusuhde kuin Muonion thaikussa. 

MAX HAMBURGARE, LUULAJA

Max Hamburgare

Storhedsvägen 1C, Luulaja.

www.max.se

Luulaja 10, taatusti lepposaa! Ruotsin oma McDonuk aka Max Hamburgare aka Ruotsin Hese. Nyt on lapsella taas nimeä, hujjoijaa. Tätä pikkujättiläistä niin kuin Suomen serkkua (Tää ei tuo viinaa!) Hesburgeria yhdistää iso taistelu maailmankuuluja kultakaaria vastaan. Toki omassa maassa isollakin massalla painavaa kaksikkoa voi myös syyttää pienien kiusaamisesta. Onko se okej? Joku fitnessbloggaajan pakaroiden kokoiset aivot omaava saa sitä miettiä. Kerron nyt hampurilaisen mausta!

Olin harrastamassa liikuntaa sunnuntaipyöräilyn merkeissä ja eksyessäni reitiltä, jota ei koskaan ollutkaan, alkoi tulla nälkä. Hampurilaisten ystävänä päätin kokeilla tätä klassikkoa! Olin kuullut ystävältäni, että ravintolasta saisi hyvän vegaaniburgerin. Lähdin tiskiä kohti miettien kaikkia niitä eläimiä, jotka kirmaavat valintani takia iloisena. Tiskillä todettiin, että vegaanipihvit loppu. Näin vuohien ja lampaiden näyttävän minulle keskisormea tilattuani Halloumiburgerin.

Tiskin takaa kuului iloisen burgerimestarin ääni, mitä majoneesia saisi herralle olla. "Ei sitä Hesen." Oli korrektivastaus. Majoneesi ei jäänyt syömättä. En vain tiennyt mitä se sisälsi. 

Hampurilainen tuli nopeasti käteen, kuten tälläisissä paikoissa on tapana.

Ensimmäinen raapaisu toi suuhuni palaneen käryä. Sillä burgerin reuna oli ottanut hiukan mustaa ylikuummennettuaan. Seuraava haukku vetäisikin maton jalkojeni alta. Hieno kokonaisuus. Pelkistettyjä makuja, ei mitään liikaa eikä liian vähän. Makujen harmoniaa. Purilainen oli miellyttävän pehmeä ja kiiltäväkuorinen. Draculamaiset kulmahampaani iskivät siihen pehmeästi. Tuntematon majoneesi ja täydellisyyttä hipova haloumin paisto vyöryivät suuhuni, olinhan ollut urheilemassa. Kyllä tästä palasta lähti taas pedaali rullaamaan. Yksinkertaista, kaunista ja semi halpaa. Mieletön välipala, ajattelin. 

Hinta: 50 kruunua, n. 5.5 Rahaa.

Arvio (1-10) : 7

Reunojen lieväkäryäminen ei vienyt makua mihinkään. Hinta-laatu suhteeltaan ylivoimainen ykkönen tällä hetkellä! Menen jatkossakin. Mene siekin!

O'LEARYS, LUULAJA.

O'Learys
Västra Varvsgatan 25, Luulaja.
olearys.se

Jag må han leva.

Jag må han leva.

Jag må han leva. Uti hundrade år. 

Olin mun syntymäpäivät, en ollut ainut vieras siellä. En tiedä tapahtuiko se niillä synttäreillä vai olinko muuten vaan Luulajassa. Telkkarista tuli lätkäpeli, eikä kukaan käynyt oksentamassa. Olimme irkkutyyppisessä sporttibaarissa missä screenejä oli hitusen enemmän kuin tarjoilijoita, joita oli paljon. Ruotsissa kaikki on paremmin. Kasvisskenekin on ihan eri asteella kuin Suomessa, joten en ihmettele, että Sverigea kutstutaan meidän isoveljeksi.

Pienen sönkkäyksen jälkeen tarjoilija tajusi, että haluan vegaanipurilaisen. Sen tullessa pöytään mietin, että olinko tilannut kanaburgerin? Purilainen kertoi heti, että käsin syöminen ei tule onnistumaan. Lautasella oli ranskalaisia, salaattia ja jonkinlaista soosia ranskalaisille. Haukatessa burgeria rukoilin spagettimonsteria ja mietin meneekö taivaspaikkani lihasyönnin takia. Mielessä kävi myös Kanadalainen burgerimesta, jonka hampurilaisen heitin roskikseen, kun en uskonut sen olevan kasvisversio. Burgerijumalat nauroivat taas partaansa suomalaisen kustannuksella.

Hampurilainen itsessään oli mehevä ja maistui jollekkin mitä Suomessa saa harvoin kokea. Nimittäin kasvisproteiinia, joka maistuu lihalle. Ehkä uusi trendivillitys nyyhtökaura tulee muuttamaan tämän asian Suomessa, mutta Ruotsissa tämä on jo nähty. Suka cuk Finland! Burgeria sävytti tunkkainen majoneesi, eikä ranuille tarjottu soosi oikein lämmittänyt tätä. Kasvispohjainenliha olisi kaivannut jotain hyvin pirteää mukaansa, mutta sitä ei itse annokseen sisältynyt. Sämpylä oli maultaan hyvä, mutta ei mikään erikoinen. Kielitaitoni puuteesta en uskaltanut tehdä kokkiin lähempää tuttavuutta, joten detailit jäivät arvailujen varaan. 

Iso kysymys mikä mietitytti oli, että miksi suomessa ei ole näin kattavaa kasvisruokaverkostoa? 

Hinta: Ateria vai pitäisikö sanoa annos, 185 kruunua eli n.20 rahaa. 

Arvio (1-10) : 5

Keskivertoa parempi burger. Valitettavasti ei pysynyt käsissä ja aika kallis, mistä miinusta. Vegaaniburgeriksi hyvin "lihaisa", joka tottumattoman mielestä olisi kaivannut hiukan pirteämpää kastiketta.

MEERIN GRILLI, TORNIO

Meerin Grilli
Näräntie, Tornio.
Ei www-sivuja, Facebook.

Tornio. Olin menossa kotiin. Kävin vessassa huoltoasemalla. Mies ei pessyt käsiään. Hiukan nälkä kurni vatsanpohjaa. Vedin ja laitoin vetoketjun kiinni. Hanasta tuli kuumaa vettä. Toinen mies ei pessyt käsiään. Menin grillille.

Maankuulu Meerin grilli tervehti minua jo vuosia sitten. En vaan päässyt vitsillä sisään vrt. Hedberg. Enkä tälläkään kertaa. En tiedä mitään paikasta, enkä Samista, mutta tämä oli paras grilli Torniossa opiskelutoverieni mielestä. Sitä pyöritti ilmeisesti nainen nimeltä Meeri, joka oli/on aina töissä.

Minulle tarjoili mukava vanhempi rouvasihminen, mutta en vitsien vähyyden takia tehnyt häneen suurempaa tuttavuutta. Kerroin vain, että kasvishampurilainen ja annoin rahat.

Pian naamani eteen tarjottiin pahvilautanen, jossa purilaiseen sisään oli laitettu pystyyn haarukka ja veitsi. Kelasin hetken, että mitä vittua? Ei näitä burgereita näin tarjoilla, varsinkaan grillillä. Oli vaikea repiä tästä huumoria, koska en tee 365 keikkaa vuodessa.

Hampurilaisen ulkomuoto oli kuitenkin kohdallaan, mikäli ei lasketa sämpylän alakertaan valunutta salaattikastiketta. Heitin kihvelit ja kahvelit Norjaan, mutta lensivät vain roskiin.

Otin haukun ennen kuin haukuin itseäni läskiksi ja yleisö nauroi. Ihmettelin mikä tässä voi mennä näin pahasti pieleen. Epäilin, että kahdesta pienestä kasvispihvistä koostunut pihvi oli palanut pohjaan, tai joku muu erikoinen jälkimaku tästä tuli silmille. Maku oli kuitenkin paha.

Huomasin myös mitä varten muoviset aterimet oli pistetty kasvisburgerin ihoon kiinni. Se ei meinannut kahdesta pakastepihvistä ja salaatista johtuen pysyä koossa. Käteni olivat sanatarkasti kastikkeessa, kuten kasvonikin.

Hiukan ärsyttävä, korjaan erittäin ärsyttävä asia burgerissa oli tomaatin koostumus. Oletan, että se johtui siitä, että en osannut aloittaa keikkaa klassisella onko mikki päällä ja minni alla-linella. Tomaatti itsessään on erittäin tärkeä asia hampurilaisessa, mutta tomaatin kannat eivät. Kaikki tämä vielä yhdistettynä siihen, että tomaatti on raaka, on erittäin paha.

Mietin, että mikä tässä on mennyt pieleen. Aina, kun haukkasin odotin jonkinlaista vapautusta, mutta sain vaan lisää burgeria. Joku paha maku sieltä kipusi uudestaan ja uudestaan suuhuni, mutta se ei ollut aina sama paha maku. Kun katsoin seinällä roikkuvaa grillithuurussa-logossa olevan pillupartaisen miehen iloista ilmettä, kelasin miksi pesin kädet?

Hinta: 5,3 rahaa.

Arvio (1-10) : 2
Kaikki varmaan lähti alamäkeen, kun burgerissa oli kiinni aseet. Mutta maku ratkaisee, ja se oli paska.

KAUPPAYHTIÖ, ROVANIEMI

Kauppayhtiö
Valtakatu 24, Rovaniemi.
www.kauppayhtio.fi

Kauppayhtiö tuo kesäpizzahehkutuksien boheemi kotipaikka. Monelle Rollolaiselle hyvinkin miellyttäväksi kohtauspaikaksi muodostunut kauppa, ravintola, baari, terassi, vaatekauppa jne. On muutamat vuodet täyttänyt roskaruokaa ihmisten mahalaukun pohjalle. Ensiksi sushillaan ja patongeillaan hurmannut kokki, on ottanut pikaruokana tunnetun mätön osaksi menuansa. Kansa on selvästi nauttinut ravinnosta ja jopa ylitsevuotavista kehuista, joka jokaista fjellraven reppuista pyöreälasista fiksidigaajaa ärsyttää.

Tänään tarjolla oli tofu-avocadoburger, jonka sain eteeni heti kun astuin ovesta sisään. Kiitos käsivarsitatuoitujen flanellipaitakavereiden. Avocadon ja Sri lankalaisten vaateblogien ystävänä purilainen kelpasi mainiosti.

Sämpylä oli sämpylöiden aatelia ja hyvin pehmeä. Jokainen haukku iski kuten Ginsbergin huuto-runo etutöölöläiseen Cousteaun pipon omistajaan. Aiolia oli kuorattu sämpylän yläosaan ja se oli balansissa kokonaisuuden kannalta. Liika on liikaa, myhäileen mikrobrewerin pitäjä metsuriparran takaa, mutta siihen ei oltu sorruttu.

Pihvi oli veistetty tofusta ja kikherneestä. Siinä oli miellyttävä friteerattu kullanruskea pinta, joka iskee hampaisiin rouhealla otteella, mutta antaa kovan julkisen kuoren sisältä pehmeän ja lämpimän vastaanoton. Kikherne ei siinä maistunut, mutta ei kyllä tofukaan. Maku oli muuten kyllä kohdallaan, ja päästiin Siltaseen jonon ohi. Oravannahkalippikseni ei ollut vielä tarpeeksi vinossa, mutta näiden simppelien raaka-aineiden jälkeen sen kääntyi lähes ympäri.

Jos jotain pahaa pitää burgerista sanoa ja pitää, koska ostin juuri uuden beatnikraybanit, niin punasipulia oli omaan makuun liikaa. Ehkä, jos sipulia olisi paistettu tai jotenkin marinoitu, tämä raaka karvas maku ei olisi pilannut muuten hyvin eheää ja täydellisyyttä hipovaa kokonaisuutta.

Hinta: 9,9 rahaa salaatin kanssa, lounasaikaan. Muuten 11,9 rahaa. 

Arvio (1-10) : 8
Tässä oli kyllä burgeri erinomaisesti kohdallaan! Suosittelen kaikille vastaehtokulttuurinystäville ja mummoille.

TORIKEIDAS, ROVANIEMI

Torikeidas
Lapinkävijäntie 3, Rovaniemi.
www.torikeidas.fi

Tosikeidas, joka Rollossa kantaa niinkin vahvaa alteregoa kuin Toriskeida, on niittänyt mainetta jo pitkään. Täältä, jos jostain saa sitä kunnollista yöpalaa ja myöhään. Paikka tuli Lordin euroviisuhuumassa valtakunnallisestikin tunnetuksi, tarjottuaan Lordi Kebabia. Kebabia, jossa ei ollut puutetta lihasta. Mutta nyt ei puhuta lihasta eikä pridekulkueen lempimusiikista, vaan kasvishampurilaisista. 

Rehellisyys maan perii ja pakko se on myöntää, kello oli neljä aamulla ja olin päissään. Huojuva matkaseurue vihreähattuisen majapaikkaan, päätti ottaa pitstopin pienelle yöpalalle. Kasvishampurilainen kuiskaili tollain ärsyttävästi korvantakana, olinhan käynyt täällä aikaisemminkin ja yllättynyt positiivisesti. Tai ainakin, niin positiivisesti kuin yllätät kaverisi rakastelemassa äitiäsi. Kielikuvat sikseen. Muutama känninen keskustelun aloitus kyökin luukulla ja burgeri oli kädessä. 

Veggiepurilainen oli massiivinen. Kuvan perusteella erityisesti pihvi oli iso. Bulkkikamaa taisi tämäkin olla. Ehdin tutkailla hampurilaista kokonaiset kolme kymmenesosaa, kun oli pakko haukata. Muistikuvat, hatarat sellaiset tuosta hetkestä ovat, että kokonaisuus oli kunnossa. Mausteet ja vihreäpuoli eivät pilanneet mitään, jos näin alleviivaavaa verbiä saa käyttää. 

Odotin ystävieni annoksia Skeidan edustalla ja nautin purilaista räkäposkella farkut lumessa, kunnes ankara pohjoinen tuuli tuli ja alkoi paiskata neljän tuulen hattuani neljään eri suuntaan. Olin siihen mennessä tiputtanut molemmilla haukuillani dressingin paidalleni ja sinapit rinnuksilleni. Nyt alkoi kamppailu siitä saanko vielä lämpimän haukun. Yritin taistella luontoa vastaan kuin hiihtäjä UKn kansallispuistossa viimeisillä voimillaan, ennen luontoäidin armotonta tuomiota: "Ei, et voi voittaa." Ylipuolet hampurilaisesta jätti suuhun kylmän tunteen, mutta täytti mahaani. Olin tyytyväinen vaikka matka majataloon oli vielä pitkä. 

Hinta: 5 rahaa. 

Arvio (1-10) : 6
Viiltävä tuuli teki 3/4 burgerin haukuista viileitä, mutta mitä sitten. Ihminen nautti, vaikka päivällä purilainen ei olisi makunystyröitä hellinytkään.

TORIKIOSKI, SODANKYLÄ

Torikioski
Ojennustie 10, Sodankylä.
www.torikioski.fi

Pyssykylä, kävin siellä viime kesänä äidin kanssa. Ajatus siitä herätti minussa lämpimän tunteen. Nyt olin poliisiystävien kanssa iltaa viettämässä ja ajatus palasi nykyhetkeen. Useasti copsien kanssa ilta päättyy,tai kun se on puolivälissä, on suuntana paikallinen grilli Torikioski. Tällä kertaa oma burgerin himo oli yhtä valtava, kuin ystäväni Jukan tarve syödä Torikioskin ranskalaiset muusilla, kerran vuodessa. Sisäinen minäni siis vastasi Munichin tauluun. Torikioskissa on sisätilat, mutta iltamyöhään ne laitetaan kiinni ja ruokatoiveet otetaan vastaan luukulta. Öinen luukulta tilaaminen, edusti mahtavaa kesäkuista kulttuuria. Olinhan kevään ensimmäiset merkit olleet ilmassa.

Luukun auettessa olin valmis. Tiesin mitä aion tilata. Hienoa näissä kyökkien luukkutilaamisissa on, että odotat tilan ulkopuolella ja saat kuulla edellisen ja tulevien tilaajen juopuneita kommentteja. Hyvässä ja pahassa. Toinen iso asia on tilauksen julkinen jakaminen kokin toimesta. Yltyvä huuto yöllä ei mene kuuroille korville.

Tällä kertaa edellinen tilaaja Hra Rommikola, odotti omaa isoa grilliannosta ihmetteli maailman menoa, hän oli myös kiinnostunut ammatistani. Rommimies tiesi kertoa, että makaamme kullan päällä. En epäillyt hetkeäkään, sillä takanani loisti Hotelli Sodankylä. Luukku aukesi ja ilmoille kajahti huuto: "Kasvishampurilainen!", joka katkasi ystävällisen keskustelumme.

Hampurilainen osui lapaani, kuten kiekko Connorin Kohoon. Unohdin mainita, että otin tilauksen mukaan ja se oli pakattu älyämpärin suojakuoriin. Ruokatiloihin saavuttuamme avasin paketin, ja mietin hetken kuinka paljon Syrjänen laittaa liimaa burgerimainoskuviin. Burgeri näytti, joo, paskalta. Ajattelin, että nyt tulee pohjalukemat. Katsoin soikein silmin naamani eteen työntyvää huoltoaseman juustosämpylän näköistä purilaista ja pelonsekaisin tuntein haukkasin. Aivokemiallinen toiminta loihti kaksi sanaa mieleeni: "Mitä ihmettä?". Hampurilainen maistui hyvältä. Miten tämä voi olla totta? Katsoin mitä sämpylän väliin oli laitettu ja vastaan ei tullut mitään erityistä. Ei ainakaan itse tehtyä pihviä, ei kurmee kastiketta, ei mitään. Bulkkisämpylä oli mukavan pehmeä, mutta ei liian sitkeä. Makukokonaisuus oli erittäin hyvä. Kaikki mitä burgerin sisälle oli laitettu oli tasapainossa ja purilainen oli täydellisen kostea, joka haukulla muttei liian. Olin niin sfääreissä tästä yllätyksestä, että ajatus siitä mitä burgerin sisällä oli katosi. Tajusin taas hetkeksi, että pinnan alta löytyy se todellinen kauneus.

Hinta: 4,5 rahaa. 

Arvio (1-10) : 6
Hampurilaisen ulkomuoto oli Aunuksen planeetalta, mutta maku olikin toisenlainen. Nimittäin hyvä!

ROYAL MEALS, KOKKOLA

Royal Meals,
Tehtaankatu 8, Kokkola
Ei www-sivuja, Facebook

Vadelmavenepakolaisena otin Suunnan Karlebyhyn, jossa suoritin stopandgomaisen maisemanvaihdon. Junaa odotellessa lähdimme puolalaisen yksijalkaisen kanssa syömään. Astellessamme liukkaita katuja eteemme pompsahti lokaali hyvin pitkälti tunnettuja purilaisketjuja muistuttava paikka, joka osottautui aivan yksityiseksi toimijaksi, tässä erityisen kilpailullisella alalla. Thaimaan rusketus ei ollut vielä iskenut vartalooni, eikä hampaiden kiillotus onnistunut, sillä saimme palvelua aidolla suomen kielellä.  Fy fan! Saimme selville, että paikka oli ilmeisen suosittu, ja jälkeemme paikalle saapuikin enemmän ja vähemmän sunnuntaipalasta nauttivia rapisteja.

Lähempänä keski-ikää olevan tarjoilijan ystävällisyys vei miestä kebabkioskille. Todellisuudessa olin Kokkolassa ja tilaukseni ajautui huomaamattomasti kasvislautasen suuntaan. Onneksi lähempi tuttavuuteni tarjoilijaan osoitti tilaamani annoksen annokseksi, jossa ei olisi ollut sämpylän välissä mitään, ei edes kasvispihviä. Vaihdoin sen sitten hampurilaisateriaan, koska sitä olin ilmeisesti tullut hakemaan. Vaihto onnistui mutkitta, ja jäin odottamaan yhtä innokasta tapaamista, kuin tunnelinkaivaja toisen kohdatessaan. 

Eteeni tuotiin muovibrikka. Siinä oli reilusti ranskalaisia, colajuoma ja kääreseen pakattu burgeri. Otin tarjottimelta purilaisen pieneen käteeni. Katsoin sitä, ja totesin lakonisesti: "Ihan vitun pieni pihvi." On helppo sanoa, että allekirjoittanutta alkaa ärsyttämään, jos sämpylä on puolet isompi kuin kasvispihvi. Jos yleisesti miettii burgerin rakennetta, niin jokainen haukku tulisi olla, jos ei nyt ihan balancessa, niin edes sinnepäin. Nyt otin ensimmäiset neljä haukkua sämpylää suuhuni, enkä edes kiihottunut. Pihvissä itsessään ei ollut mitään vikaa. Kaadoin kotipojille sen koon takia. 

Ruokailuelämystä häiritsivät myös alakerroksen liiallinen coleslaw-tyyppinen salattihässäkkä. Salaatin maku oli liian makea, ja suolakurkun puute korosti vielä maun monotonisuutta.
Purilainen sai miettimään, että pienen ei aina tarvitse olla pieni. Ystäni Kaarle Ruotsista soitti, ja kertoi olevansa kanssani samaa mieltä.

Hinta: 3,5 rahaa. Ateria 6,9.

Arvio (1-10) : 4
Maailman pienin burgeripihvi. Maku oli liikaa kiinni salaattidressingissä, joten jäi jalkoihin. Silti aina pienen puolella!